sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Tilinteon aika


Luin syyslomallani Marianne Peltomaan kirjoittaman dekkarin Tilinteon aika. Kirja kertoo Helsingissä olevan tilitoimiston henkilöistä. Alkuun tuntui, että henkilöitä on ihan liikaa, mutta keskikokoisessa tilitoimistossa on paljon työntekijöitä. Jokaisella henkilöllä on kuitenkin joku tehtävä tai osuus juonen kulussa. Tilitoimistossa on ihan samoja paineita ja tuottavuusongelmia kuin mitä tällä hetkellä on lähes kaikissa työpaikoissa. Työt pitäisi tehdä vähemmällä henkilömäärällä ja aina vain nopeammin, joten sinänsä ajankohtainen aihe. 
Mielenkiintoista oli kulkea metron matkassa Itäkeskuksen ja keskustan väliä sekä välillä poiketa Pasilan poliisitalolla. Tapahtumapaikat ovat ihan oikeat ja antavat siten tarinalle mielestäni syvyyttä ja toden tuntuvuutta.
Näin käsityöihmisenä koin kirjan alun sotkuiseksi lankavyyhdiksi, jossa on monta langanpäätä. Jokaista langanpäätä edettiin pätkä kerrallaan kunnes kaikki langat koottiin yhdeksi selvitetyksi ja kerityksi keräksi. Päästyäni selville eri henkilöistä, en malttanut päästää kirjaa käsistäni vaan halusin pikaisesti selvittää, missä on se punaisen langan pää. Kuka on syyllinen.
Kirjailija Marianne Peltomaa, rikoskonstaapeli Vera Gröhn ja komisario Heimo Partanen olivat minulle uusia tuttavuuksia, mutta toivottavasti tapaan heidät vielä.

Kirja on ruotsinkielinen alkuteos Räkenskapens tid (2006).

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Sadonkorjuuaika

Sateisinakin aamuina on mukava kävellä töihin, ainakin silloin jos sataa vain vähän. Menneellä viikolla yhtenä aamuna lähdin kävellen sateensuojan kanssa ja nautiskelin raikkaasta ilmasta. Tihkutti vai vähän ja taivas näytti kirkastuvalta. Ehdin ehkä puoleen väliin matkaa kun sade voimistui voimistumistaan. Sateenvarjo suojasi vain hiukset kun vettä tuli vaakatasossa ja kasteli minut ihan tyystin. Vesi valui noroina pitkän takin liepeitä pitkin kastellen housun lahkeet polviin asti. Kenkävalintani ei ollut lainkaan asianmukainen säähän verrattuna, josta syystä jokaisella askeleella tirskui vettä kengistäni. Olisi ollut kumisaapaskeli.
Maasto sai myös osansa rajusta sateesta, joka olisi ollut satokauden alussa ehkä toivottavampaa. Ohittaessani viljelypalstoja huomasin miten pienet ojat tulvivat ja puro kohisi kosken lailla. Jollakin peltotilkulla ui puisia laattoja kuin tukinuitossa. Viljelypalstoilla olisi ollut oivallinen tilaisuus aloittaa riisinviljely.  
Keskuspuistossa oleva julkinen teos, Voima ja herkkyys, kantaa myös satoa.