Sukkasato 2010

Olen ilmoittautunut Sukkasato 2010 kampanjaan, jolloin neulotaan sukkia kahden kuukauden ajan. Tähän mennessä olen saanut kolmet sukat valmiiksi ja neljännet ovat suunnitteluvaiheessa.

Lankamateriaalia varastoissani on enemmän kuin ”laki sallii”, mistä neuloa. Enemmänkin on valinnan vaikeutena minkä langan ja värin kulloinkin valitsen. Kun lähipiirin sukkahyllyt ja laatikot taitavat olla jo melko täynnä, niin on pitänyt laajentaa sukkien antaminen syntymäpäivälahjoiksi ja hyväntekeväisyyteen. Hankaluutena on tietenkin kun pitäisi tietää lahjansaajan jalkaterän koko. Varsinkin kun lasten ja nuorten jalat ovat suuremmat kuin mummoilla ja vaareilla. Nykynuoret taitavat kasvaa ensin maata pitkin ja vasta sitten pituuskasvua. Jos sukat ovat paljaaseen jalkaan liian isot, niin ainahan ne voi vetäistä kenkien suojaksi.

 

Useat ohuista lankalaaduista, mistä pääasiassa neulonkin, sisältävät ihoa hoitavaa Aloe Veraa ja Jojoba-öljyä, joten ne on tarkoitettu pidettäväksi paljaissa jaloissa. Niin ohuista langoista en ole neulonut sukkia, että ne mahtuisi korkokenkiin.

Määräaikaiskatsastus suorittamatta

Olen myymässä vanhaa autoani pois, mutta rekisteriotteen ilmoitusosa on hävinnyt. Katsastuskonttorista saa uuden. Puolisen vuotta olen ollut jo menossa sinne. Asiointi on vain jotenkin tuntunut niin vaikealta kun en ymmärrä asiasta yhtään mitään. Olin jo muutaman päivän ajan tutkinut netistä osoitetta ja reittiä. Aleksis Kiven kadulla on lähin ”katastuskonttuuri”. Lähdin sitten kävellen matkaan ja kiersin suurin piirtein puolikorttelia kun etsin VR:n vanhojen makasiinien kohdilta sisäänpääsyä tai edes pientä vinkkiä millä suunnalla se toimisto on siinä isossa tehdasmaisessa kompleksissa. Muistin sitten, että olin joskus nähnyt A Kiven kadun puolella jonkun kyltin ja portin, jonne sitten suuntasinkin. Pihassa kuljin kohti ison A-kirjaimen osoittamaa ovea ja menin sisälle, neljänteen kerrokseen. Nuori neiti sitten kysyi, että tulinko hakemaan ajokorttia. No en tullut kun rekisterioteasioilla liikuin. Se kuulemma hoidetaankin katsastuskonttorilla, joka on taas Teollisuuskadun puolella. Ai jaa.. netissä oli osoitteena Aleksis Kiven katu 17. No siellä on kuulemma väärä osoite. Kiva juttu. Tulihan tutustuttua ajokorttitoimistoon. No ei muuta kun sitten sokkeloisen pihan läpi etsimään toista isoa A-kirjainta. Ison hallin avoimen hallioven vieressä oli vinottain pienempi ovi, jossa luki toimisto. Menin ovesta. Pahus… se meni ihan siihen samaan isoon halliin, johon avoimet halliovetkin ohjasivat. Kauempana olevaan toimistoon oli kuljettava seinän vieritse valkoisella viivalla rajatulla alueella. Toimiston tiskillä oli asiakas ja yksi mieshenkilö jonottamassa ennen minua. Ovesta pukkasi asiakkaita lisää. Kun sitten pääsin luukulle asti, niin minun olisikin pitänyt täyttää hakemuslomake. No hitto. Siinä kysyttiin kaikenlaista, valmistenumeroa ja mitä olin hakemassa ja mistä syystä. No en tiennyt sen osan oikeaa nimeä, mitä olin hakemassa. Syy oli pakko kirjoittaa. Mietin, että mitä ihmettä kirjoitan syyksi, asiakirjahan oli hävinnyt monissa muutoissani. Sain sitten uuden rekisteriotteen, ihan muutamia arkkeja papereita. Kun sitten katselin uutta rekisteriotetta, niin surulliseltahan se näytti; käyttökielto, määräaikaiskatsastus suorittamatta.

Valokuvatorstain haaste - kellastuva

Chania / Xania

Hanian vanha kaupunki on kerrassaan upea paikka. Sinne oli palattava uudestaan ja aina vaan uudestaan. Sen viehättävillä kapeilla kaduilla on useita kauppoja, tavernoja ja ruokapaikkoja.
Kreikkalainen salaatti maistui ravintolassa, jossa taivas oli kattona ihan kirjaimellisesti, kaskas-sirkkojen musisoidessa taustalla.

Täältähän kuuluu tuttua kieltä, sanoi Ravintola Aksioksen suomalainen omistaja. Suomalaiset ovat pitäneet kolme vuotta ravintolaa Theotokopoulou kadulla. Tarjolla on kansainvälinen menu ja eritoten suomalaisia varten siideriä, lonkeroa ja suomalaista kahvia.